Unelmani on jonain kauniina päivänä osata kirjoittaa asioita niinkuin osaan niitä ilmaista tai löytää kultainen keskitie näiden kahden taidon välillä. Siinä ei tule auttamaan mikään muu kuin harjoitus. Niinkuin sanotaan ''Harjoitus tekee mestarin''
- Santeri

torstai 20. helmikuuta 2014

Missä kevät?

Heissan



Silmät avattuani ja ikkunalle mentyäni tajusin, että ei hemmetti siellä tulee lunta, jota olin manannut pari päivää sitten, että tulisi takatalvi ja sieltähän se sitten vähän niinkuin iski. Noh päätin olla hetken asiasta välittämättä ja tein aamutoimet rauhassa ja sitten olinki jo menossa ulkona kohtaa Vantaata pyörällä....kyllä pyörällä

Siellä mä sitten tajusin, että ei arkipäivään tarvitse mitään kummosta tekemistä, jotta voi olla hauskaa nimimerkillä sunnuntaista aina tähän päivään asti tehny joka päivä niin arkisia asioita kun voi vaan olla! Eikä siinä mitään. On ollut ihan hemmetin hauskaa.





Joten hei ihmiset ottakaa iisisti niin kaikki on helpompaa. Tehkää mahdollisimman arkisia asioita niin se voikin jopa rentouttaa. Älkää hosuko, makakaa vaikka vaan sohvalla, hengittäkää syvään niin kaikki on sitten myöhemmin kummallisesti helpompaa


Paljon paljon hiusta


Jaaa korvikset mukaan


Tällä autolla ei paljoa ajeltu


Tämä lieneen tämän kameran viimeinen kuva...


Eipä minulla mitään muuta tällä kertaa. Pitäkää lippu korkealla ja ottakaa rennosti.

sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Tulevaisuutta

MORO

En tiää mistä ajatus lähti, mutta kuuntelin kai jottain biisiä ja siellä laulettiin jotain mikä laukaisi minussa tämän ajatuksen. Eli otsikon mukaan mä ajattelin pohdiskella vähäsen tulevaisuutta nyt.

"Näen itseni vuorella rinkka selässä, katson alas ja silmieni alle avautuu kaunis maisema missä sekoittuu luontoa ja asutusta. Nostan kameran esiin ja nappaan kuvan näkymästä. Kuva onnistui ja olen tyytyväinen, piilotan kameran takaisin laukkuun ja lähden kävelemään alas kohti asutusta eli vuorien välissä olevaa pientä kylää. Kun lähestyin kylää näin iloisia lapsia juoksemassa ulkona koiran kanssa. Heidän hymy ja hauskanpito nostaa hymyn omille kasvoilleni. Jatkan matkaa ja ihastelen ympärillä tapahtuvia asioita. Ihmiset oikeasti juttelevat ja teknologiasta ei ole merkkiäkään. Asetun paikalliseen kyläkaupan ulkopuolella olevalle penkille ja pian minulta tullaan kysymään, että haluaisinko jotain ja vastasin, että halusin kahvin. Saan kahvikupin käteen ja jään ihastelemaan juuri sitä vuorta miltä laskeuduin äsken ja sen ympäristöä ja totean, että näin kaikki on hyvin."

Joo tosiaan mä olen tässä vähän miettinyt käsitettä tulevaisuus ja sitä mitä siitä aina sanotaan. "Opiskele nyt niin sinun tulevaisuus on kirkas"....okei totta tuokin, mutta eikö se voisi olla muutenkin kirkas? Multa on monesti kysytty, että missä näen itseni 10 entäpä 20 vuoden päästä ja joka kerta vastaan, että "Enpä tiedä". Tähän yksinkertainen selitys on se, että en kauheemmin tykkää suunnitella asioita eteenpäin, koska jos ne eivät sitten onnistu niin kenelläkään ei ole hyvä mieli, siksi siis vastaan aina, että en tiedä tai että katellaan sitä sitten.
Tietenkin aivan toinen tilanne olikin sitten se kun kysytään, jotain tollasta esimerkiksi koulua haastattelussa niin sitten vastaan tietenkin siten, että se vastaus mielyttää haastattelijaa(tiedän..perseen nuolemista, mutta on tavallaan pakko) Tämä siis sattuin minulle kun olin mahdollisessa jatko-opiskelu koulussa haastattelussa. Minulta kysyttiin tuo kysymys jaa siitä lähti perseen lipitys "No siis tottakai, jossain alaan liittyvässä toiminnassa jne jen. Olen siis päättänyt, että en tulevaisuuden kanssa halua kiirehtiä

Ja nyt kuvitelkaa miten ihanaa ois oikeesti heivata kaikki teknologia seinään paitsi kamera, pakata rinkka ja lähtee matkalle. Ei mitään sellasta, että yövytään 5 tähden hotellissa ja syödään kullattua kaviaaria vaan mennään luonnon keskelle ja yövytään teltassa ja paistetaan makkaraa notskilla ja parempaa tosta vielä tekee hyvä seura, joten jossain vaiheessa elämää pakatkaa porukalla rinkat ja lähtekää vaan ulkomaille
tarkotuksena ihailla kulttuurin ja luontoa eikä aina sitä ranta- tai kaupunkilomaa


Ps. Ei ollu omia kuvia vielä tollasista paikoista jotta ois voinu niitä käyttää joten pakko tyytyä googlen maailmaan



perjantai 7. helmikuuta 2014

Koeviikko ohi...taas

Heips

Täällä taas kirjoittaa yksi uupunut poika koeviikon loputtua. Ihan hyvällä menestyksellä siitä selvittiin ja ihan kiitettäviä numeroita sieltä tuli, mutta väsymys taisikin ottaa yliotteen ku tajusin melkeen nukkuvani historian tunnilla...Oh well..

Koeviikosta on aikalailla ny tullut rutiini eikä se tunnu enää niin pahalta, mutta olihan se paluu arkeen aika outo, ku ei enää voi istuu käytävällä kokeen jälkeen sitä kahta tuntia vaan pitääkin jo kiiruhtaa seuraavalle tunnille. Noh katellaan et eiköhän tähän taas totuta.

Ajattelin taas alkaa vähä aktiivisemmin kirjotella tänne, koska on aikaa

Ei mulla muuta tällä kertaa. Pitäkää lippu korkeel ja hyvät viikonloput






You know my name, not my story





Kuka väitti et lelui ei voi tehä ite?


Mua kiusattiin


Oujee, radiotyöstä diplomi !


Itse paholaisen tekemä peli !