Väsymystä, kokeita ja paljon muuta

Hei taas sinulle, joka tänne on taas eksynyt !
.....En vieläkään tiedä mitä teet täällä...eiku siis tervetuloa vaan

''Herää aamulla siihen että saat tekstarin rakkaalta veljeltäsi, jonka olet viimeksi nähnyt vuonna nakki ja muussi. Tekstarissa lukee tasantarkkaan näin: '' Moro veli ! Mitäs sinne suureen kaupunkiin kuuluu? Toivottavasti hyvää sillä mul ois sulle kerrottavaa: Mä myin sun pärrän :D. '' Siristin silmiä ja katsoin viestin uudestaan ja tajusin, että veli oli tosissaan. Siihen vastasin näin sanatarkasti  ''MITÄ VITTUA SÄ JÄTKÄ LUULET TEKEVÄS ''. Noh vastaukseks sain selityksen ja totesin sen jälkeen, että veli teki oikeastaan oikein ja loppujen lopuks saanhan mä osan niist rahoist, joten mä oon fine tän asian kans nyt. ''


Tälläisissä tunnelmissa siis alkoi rakas aamuni, kun melkeen sain sydärin, mutta eihän siinä mitään ku vaa vähä vaatetta päälle ja löysin itseni parvekkeelta pelkissä boksereissa ja hihattomassa t-paidassa ja tämäkin vaan sen takia, että en muita talossa herättäisi, kun soitan kaverilleni herättääkseni hänet. Siinä parvekkeella seistessäni tajusin, että ulkona alkaa olla jo pirun kylmä ja vielä kun asustelen meren vieressä niin täällä myös tuulee ihan sairaasti. Samalla myös ymmärsin, että aamut sen kun vain pimenevät, en ois uskonu et se tapahtuu näinkin äkkiä.

Lukiossa opiskelevana poikana mun elämään taitaa väkisinki kuulua koeviikko ja sellanen on jo melkeen ensimmäistä kertaa elämässä suoritettu. Tänään oli historian koe ja edessä enää median ja musiikin kokeet, mutta niiden kohdalla en enää rupea stressaamaan, molemmat kuitenkin suhteellisen rentoja aineita. Hissa oli tänään niin helppoa, että jopa pari sivusen esseen kirjoittaminen tuntui lastenleikiltä, mutta olihan tämä toisaalta vasta ensimmäinen koeviikko niin mahdollisesti sen takia kaikki tuntui niin helpolta. Saa nähdä minkälaista se on tulevaisuudessa.

Näin kun koulun otin puheeksi niin mainittakoon..vähän lainaten ystävän blogista, että koulussa ja etenkin meidän luokalla on aivan mahtava luokkahenki, eikä ketään jätetä ulkopuolelle. Vaikka tulisi kouluun kuinka alakuloisen niin kaverit koulussa piristävät päivää aivan sairaasti. Juurikin tänään kun aamusta oli melkoisen paska fiilis niin heti kun näki kavereita koululla niin tuli hyvälle tuulelle vain, koska kaikki muut olivat niin pirteitä ja jos ei pirteitä niin muuten vaan iloisia. Koulussa siis olen tutustunut aivan mahtaviin ihmisiin ja saanut ehkä jopa elinikäisiä kavereita jos he eivät minua unohda! Joidenkin kanssa asiat on menny siihen pisteeseen asti että ollaan keksitty oma kieli ja kyseinen kaveri taiteli mulle tällasen lapun:

 siitä sitten voi kukin itselleen päätellä, että mitä siinä lukee. Mut ei perkules ku teijän kaikkien pitää asua niin kaukana, niin ei oikeen voi vapaa-aikaa viettää teijän kans, PAHUS. Mutta siis mun pointti on siinä, että kolmesta tulevasta vuodesta tulee tätä menoa aivan mahtavia! Vaikka aika useesti sanotaan toisillemme, että Huoh, kolme vuotta kaverit kolme vuotta. Samalla tässä voisin kertoa mun päivästä ja haikeesta fiiliksestä bussissa kun olin menossa ottamaan kuvia tätä blogi postausta varten. Eräällä pysäkillä bussiin sisään asteli kaks ilosta pikku poikaa ja istahti suoraan mua vastapäätä. Hetken kattelin ulos ikkunasta ohi meneviä oikeen kauniita Helsingin maisemia, kun tajusin mistä ne puhu: Hei kato mikä biisi mul on täs kännykäs ja sit se soitti Mohombi - Bumby ride, sit se toinen niistä innostu siitä ja sano sen avainlauseen mikä herätti mussa muistoja: Voitsä lähettää ton mulle? Siinä mietin, että ei helvetti onks siit oikeestii nii pitkä aika ku oon sanonu ton ite viimeks ja siin hetkes tunsin itseni jotenkin niin vanhaks.

Samalla tässä viimestän parin päivän aikana oon kärsiny niin kovasta hingusta päästä ajamaan pärräl mutku ei korttia eikä rahaa...Huoh...töitä ootellessa. Oon joka päivä kävelly tän ohi aamulla ja miettiny et pitäskö pöllii:

No mutta näin vielä loppuun ennen kuin päästän teijät pois niin kattokaa mitä mä sain parissa päivässä aikaseks:

 

Ei mulla muuta tällä kertaa. Heipsut ja ensi kertaan!

Alkavaa ajatusten virtaa

Alkavaa ajatusten virtaa

Hei sinä! Juuri sinä, joka tänne nyt eksyit ja nyt sitten varmaankin mietit, että mitä ihmettä teen nyt täällä?
Noh kuuleppas pääset käytännössä matkalle pääni sisälle ja silleen, joten otappas oikein mukava asento ja aloitetaan!

Saaneen esitellä itseni(ja kauniin pärstäni kuvassa) ! Elikkä tosiaan olette eksyneet 16-vuotiaan pojan blogiin. Olen kotoisin pieneltä paikkakunnalta nimeltään Leppävirta, mutta nyt asustelen isossa kaupungissa...mikäs sen nimi nyt olikaan...AINIIN Helsinki ja voi pojat asuttuani täällä 7 vuotta niin voin sanoa, että vihaan tätä paikkaa koko sydämmestäni, koska olen kokenut täällä kaiken mitä voi kokea ja nyt haluaisin siirtyä kohti uusia haasteita, mutta minua rajoittaa vain raha ja koulu. Kerrottakoon vielä, että harrastan lenkkeilyä ja valokuvaaminenki luonnistuu jotenkin.

Opiskelen tällä hetkellä siis ensimmäistä vuotta Helsingin Medialukion seinien sisällä ja voivoi millaisen matkan olenkaan käynyt läpi koulujen osalta koko pienen elämäni ajan. Mikä hassuinta niin en ole missään koulussa ollet kolmea vuotta pidempään. Leppävirralla olin ala-asteella luokat 1-3, muutettuani Helsinkiin olin Mellunmäen ala-asteella kolme hassua vuotta, siitä siirryin yläasteelle jossa vietin taasen yllätys yllätys kolme vuotta ja nyt olen tässä pisteessä ja ajatuksena on vetää lukio kolmessa vuodessa, joten aikalailla tasasesti noi kouluvuodet on menny. Matkan varrella on kyllä kertynyt paljon kokemuksia ja paljon hyviä kavereita.


Tosiaan siis en harrasta mitään ihmeellistä, kunhan pidän vaan yleisesti kunnostani huolta käymällä lenkillä. Toisena ''harrastuksena'' voisin mainita valokuvaamisen, koska kamerakin pysyy mukavasti lapasessa:

Kuten kuvista myös varmasti huomaa luonto on erittäin lähellä sydäntä ja minä itse tuskin jaksan viettää päivääkään neljän seinän sisällä. Unelmiin on aina kuulunut se, että joku kaunis päivä minä vielä tienaan elantoni valokuvaamalla, mutta siihen on vielä matkaa.
Tässä tämä nyt taisi olla tältä kertaa. Kerron loput sitten myöhemmin ellette jo nyt tylsistyneet tähän mun höpötykseen, mutta toivon, että tästä tämä blogaaminenki lähtisi käyntiin. Nähkäämme sitten ensikerralla.